maanantai, 13. syyskuu 2010

Pitkää taukoa ja paljon tapahtunut...

En siis yksinkertaisesti ole kerennyt kommentoimaan kenenkään blogiin mitään, saati sitten itse pulinoimaan! Kiirettä on pitänyt...

Kesä oli ja meni. Tuli syksy, syksy joka ei edes tunnu syksyltä sillä aurinko lämmittää meitä harvase päivä ja sateitakin saa niin että niistä jopa nauttii! :)

Olemme olleet hyvin menevää sorttia, puistoja, kerhoja sekä kyläilyä! Mukavaa, siksi aikaakin jää paljon vähemmän... Ja olenpas aloittanut uuden harrastuksenkin, nimittäin zumban! Ei siitä turhaa ole hittiä tullut, se on todettava! Hiki virtaa ja hymy korvilla saakka... Niin kivaa se on, ja mikä parasta sillä nollaa pään aika täydellisesti! :)

Junnu on oppinut paljon uusia taitoja ja perässä on tosiaan pysymistä. Yritän järjestää aikaa jotta pääsisin perehtymään kaikkien blogeihin pitkän taon jälkeen oikein kunnolla, ketään en ole unohtanut! ;)

Ja näemmä kävijä laskurikin sanonut sopimuksensa irti, nyt siis uusi... Ihme juttu...

sunnuntai, 15. elokuu 2010

Paluuta arkeen...

Eikö yleensä sanota että ensimmäinen lapsi on se haastavempi ja seuraava on sitten paljon helpompi? Nukkuu yöt, ei kitise turhia ja antaa vain maailman suloisempia hymyjä... No, meillä se taisi mennä täysin  päin vastaisesti! Esikoinen oli hyvin perus tyytyväinen, söi tuttia ja hymyili kaiken aikaa. Öitä ei kyllä nukkunut, mutta sitten nukuttiin yhdessä päiväunia. Tämä kuopus on kyllä sitten ihan omaa maatansa. Yöt, päivät, illat... Nukuttaminen on aina ollut hankalaa, nukkuminen hankalaa... Onneksi aina jaksaa kun katsoo maailman pyöreimpiä ja suloisempia silmiä, taivaallisen kauniita hiuskiehkuroita...

Nyt olisi edessä kovaa koitosta. Pienimuotoisesti hissun kissun, yritetään nukuttaa omaan sänkyyn, niin ettei syliin. Nukkuu kyllä omassa sängyssä, mutta ei nukahda sinne. Aina ennen, yhden helpon lapsen äitinä, nauroin ja ihmettelin että miksi pitää opettaa lapselle syliin nukahtaminen! Pah, silloin kun keinot on kaikki käytetty ja huutaakkaan ei voi toisen antaa, niin vaihtoehtoja ei ole... Ihan pienestä asti illat olivat vaikeita. Huutoa ilta kuudesta ilta yhdeksään tai kymmeneen, ennekun pikku ukko nukahti.

Nyt kun arki alkaa taas, ja pikku miehelläkin on jo kokoa, ja ikää.. Alkaakin sitten harjoitteluja ja syliin nukuttamisen vöhentymistä.

Mukavaa päästä taas kerhoihin, puistoihin ja muuhun tuttuun arkeen. Lomat on nyt lomailtu ja nautittu on siitä että käsiä on neljä ja vessaan pääse yksin! :) Kahvikin on oikein hyvää kuumana...

Muuten, aamut jolloin herää jonkun painajaisen jälkeen ovat sikäli onnellisia että voi huomata kaiken olleen vaan huonoa unta ja mitään minkä vuoksi äsken luuli itkevänsä ei oikesti tapahtunutkaan. Tänään heräsin puristamaan miestä tiekemmin kiinni itseeni. Olin nähnyt unta että mies sai tarpeekseen, joi kamalat kännit ja pussaili muita... Muuta en enää unesta muista kuin sen että itsin hysteerisesti ja tunsin tuskan. Onneksi kaikki oli vaan unta! :)

maanantai, 2. elokuu 2010

Lempeä, lähestymistä ja onnea

Sitä se loma on tuonut tullessaan. <3

En muista milloin oltaisiin avomiehen kanssa oltu näin, näin lempiväisiä! ;)

Olen ollut yli kymmenen vuotta ainoa lapsi, aina toivonut sisarusta, sitten sain niitä kolme. Ensin olin hyvin läheinen veljieni kanssa... Sitten tuli omat lapset, ja jotenkin se läheisyys katosi. Enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin nyt, kun se on taas palannut. Sitä huomaamatta valuin niin täysillä tähän omaan arkeen, että unohti miten paljon rakastaakaan omia veljiään, ja tahtoo olla lähellä heitä. Mukana heidän elämässään, ja kuulua heidän arkeensa. Olla se jolle voi soittaa kun joku koulussa kiusaa, tai se jolle kertoa jos harmittaa. Ikää heillä on vasta vajaat 10v., mutta nyt jos koskaan on taas aika kuulua yhteen. Sain jopa oman päivän, pikkuveljen päivän ja isoveljen päivän lisäksi tuli nyt isosiskon päivä! Silloin isosisko saa ruusun ja suklaata. :)

Onnea on myös olla yhdessä perheenä. Liikkua yhdessä, tehdä yhdessä olla yhdessä. Olemme nauttineet kalastamisesta, syöneet hyvin, nukkuneet ja kyläilleet. Shoppailuakaan ei saa unohtaa ;). Pian lähdetään reissuun, kotimaan matkailua parhaillaan. :)

Nauttikaa ja rakastakaa toisianne! <3

torstai, 29. heinäkuu 2010

Kaikki taas hyvin!

Välillä vaan ahdistaa ja tuntuu ettei jaksa, sitten taas muistaa miten ihanaa on kun on kaksi maailman rakkainta ja kauneinta lasta ja mies joka oikeasti rakastaa! Ja jota oikeasti rakastaa! <3

Nyt on ihana huoleton yhteinen lomamme alkanut, tämä mamma on jo viettänyt aikaa ihan itsekseenkin mm. kampaajalla ja shoppailemalla, mikäs sen huolettomampaa! Vielä olisi yhteisiä suunnitelmia sekä ihanaa huoletonta yhteistä aikaa vaan lorvailemalla! :))) Lomalla tuppaa myös riitojen määrä kasvamaan... Oma tyyli arkisin ja omat tottumiset päivän kulussa, yht äkkiä toinen tekeekin toisin tai ei tiedäkkään mitä "oikeasti" klo 11 tehdään! On siis ihan hyvä olla hetki irti... Viettää vaikka päivää naisten kanssa ikeassa! ;)

Sää tekee tepposia, rakastan kesää ja lämpöä, mutta nyt alkaa kroppa sanomaan sopimusta irti. Termostaatti ei jaksa enää ja olo alkaa käymään tukalaksi... Samalla mietityttää ilmasto ja sen hurjat muutokset. Tälläinen kesä suomessa, ilma on kun tropikaariossa, jossain satoin tänään pullon korkin kokoisia jää rakeita... Mitä vielä?? Mitä kaikkea meidän lapsemme näkevät? Entä lapsenlapsemme???

Joskus tulee sellaisia hetkiä että alkaa pohtimaan, liian kauas... Onko kaikki tyhjää, alkaa alusta vai uudesta alusta? Kukkasena, maailman toisella puolella miehenä???  Sitten ahdistaa, ja pitää pyyhkiä pää tyhjäksi! Tavallaan tyhmää edes miettiä tälläisiä asioita, pitäisi elää hetkessä ja nauttia siitä mitä on, muuten karkaa!

Nyt kuitenkin lomailemme ja palaan taas kun aikaa on ja ideoita mistä kirjoittaa...

 

 

 

tiistai, 20. heinäkuu 2010

Äitikin saa olla loman tarpeessa!

Ja tämä äiti on...

Joskus, on niin väsynyt olo, tekee mieli laskea sataan ettei joko itke, huuda tai heitä takkia naulaan! Kitinä, itku, vinkunat ja se ettei saa hetkeäkään istua rauhassa, tuntuu joskus niin pahalta ettei sanotuksi saa.

Joskus, ei aina.

Nyt tuntuu siltä... Ja lomaan (siis miehen) on tasan 7 päivää, tunteja en ole vielä laskenut sillä vösyttää. Itku on niin lähellä, mutta niin kaukana ettei jaksa. Huudattaa, kiukuttaa.

Katse on nyt suunnattu kaikkiin ihaniin asioihin joita lomalla voi, saa ja tehdään!

En nyt saa aikaseksi mitään fiksua kirjoitettua edes tänne... Kunhan yritin purkaa oloa... Palaan paremmin jutuin kunhan tämä taas tästä.