Varsinkin kun ilta saapuu, tuntuu siltä että kellosta tosiaan puuttuu muutama numero... Aamut menee siinä että saa itselleen ja pojilleen päälle vaatetta,aamupalaa suuhun ja vielä kotiakin saisi siistittyä... Sitten hetken tauko ja jotain ohjelmaa kaikille. Pian onkin jo seuraavan kattauksen vuoro, lepoa ja arkiaskareita. Sitten koittaakin taas ruokailua, ja volaa taas onkin ilta ja ohjelmaa jo pelkästään iltapesuissa! Kuulostaa hassulta, vaikka itse lukisinkin tätä, mutta sitä se on, se arki... Arki josta joskus tuntuu puuttuvan muutama numero.

Onneksi olen onnellisessa asemassa ja olen saanut uusia ystäviä, joilla samaa ikäluokkaa olevia lapsia. Se tekee arjesta 100x nautittavempaa! Esikoisen aikana jäin kovin yksin, sillä ystäväni olivat päivisin töissä, oli heillä lapsia tai ei... Toista odottaessa tein jo itselleni selväki että yksin ei jäädä, sellaista vaihtoehtoa ei ole! Ja niin kävikin, että yksin ei olla! :) Tarkoitan tällä siis arkipäiviä jolloin mies töissä...

Arki kahden lapsen kanssa on tosiaan täysin erilaista kuin yhden! Enää ei tee mieli kaupungille, ei kahville kahvilaan, ei lounaalle, ei ole asiaa päiväunille silloin kun vauva nukkuu.... Positiivista lienee se ettei rahaakaan kulu turhuuksiin kun hädintuskin kerkeää ostamaan sen minkä tarvitsee! Ja kahvia tulee keitettyä itse tai juotua ystävillä!

Arjen tempoa lisää 2,2 vuotias jolla sangen kova uhma, kuivaksi opettelu ja suu kuin runeberilla! Juttua lentää, hermoa kiristää ja vauhtia piisaa!!!