Alkuun myönnettäköön että olen nyt vasta oppinut käymään puistoissa lasten kanssa, joten kaikki tämä on minulle uutta ja ihmeellistä !

Ensiksi lasten kaitseminen: Tänään sattui niin että esikoiseni ja eräs toinen saman ikäinen poika laskivat mäkeä leikki mopoilla. Noo, he tekivät tuttavuutta ja laskivat aina samaan aikaan, mutta omilla mopoillaan. Sitten katsoin muualle ja pian huomasinkin vieraan äidin nostamassa lastani pois moposta... Hän siirsi lapseni pois ja pisti lapsensa tilalle... Noo, hetken mietin, sitten tajusin että lapseni (täysin samanlainen) mopo oli mäen alla ja hän oli siis ajatellut päästä vähemmällä ja vaihtaa toisen pojan kanssa mopoja juuri silloin kun toisella oli mopo mäen päällä. Se on totta, niin ei saa tehdä. Mutta, saako vieras äiti ohjata lastasi?? Jos saa niin missä menee raja??? Äiti tuli sitten sanomaan, että anteeksi mutta hänen lapsensa ei saa tehdä noin niin ei muutkaan saa tehdä noin ettei hänen lapsensa mene sekaisin siinä mitä saa tehdä ja mitä ei... Ok, olen samaa mieltä, MUTTA istuin vieressä ja minulle olisi voinut asiasta sanoa, olisin mielestäni tehnyt sen itse. Siirtänyt lapseni ja kertonut miksi tein niin. Jos lapseni tekee jotain tuhmaa, saa hänelle toki sanoa... Mutta jäinkin miettimään että missä menee raja? Mikä tuntuu oikealta, mikä väärältä? En tiedä...

Toinen asia: Vaatteet! Hassu asia, juu, mutta silti... Onko puistoon pakko pukeutua "Moi, olen ÄITI" asuun??? Miksein saisi, vai saako pukeutua kauniisiin vaatteisiin, laittaa hiukset ja ripsiväriä??? Korun??? Minä ainakaan en ole tänäkään päivänä luopunut naisellisuudestani! Pidän pukeutumisesta, pidän siitä että hiukseni ovat laitettu ja väriä poskilla. Se on minua, olen myös äiti, mutta en halua näyttää siltä! :) Hassua(ko)?

Kolmas asiani: "Miten vanha sinun on? Mikä ikäero heillä on?" Juu, vastailen mielelläni ja tutustun ihmisiin, mutta en jotenkin vaan osaa puiston keskustelu kaavaa... Olen ihan hukassa ja en osaa vastavuoroisesti kysyä että "entäs teidän?" "Pissaako jo pottaan ja syökö kiinteitä?" Entäs sitten? Mukavaahan se on rupatella hiekkalaatikon reunalla, mutta miksi aina samalla kaavalla?

Ja ilokseni mainittakoon, että nykyään viihdyn oikein hyvin puistoissa, nautin lasten kanssa olemisesta ja aikuistenkin! :) Päivät kuluvat nopeammin kun osan ajasta on muuallakin kun omalla tontilla!