Nuorena tyttönä jossain vaiheessa keksin että koska ruoanlaitto ei ole minun juttunu, leivonta jostain syystä on. Leivoin jossain vaiheessa paljon ja täytyy myötää että aika hyvääkin pakkasi tulemaan! Sitten ensimmäisen odotuksen aikana leivoin viiiielä enemmän, synnytyksen jälkeen paljon ja nyt taas alkaa uuni täyttymään leivoksista! :) On ihanaa kun jo kaksi vuotias poikani rakastaa munien ja sokerin vispaamista ja jauhojen laittoa! Ja mikäs sen ihanempaa kun kutsua ystäviä kylään, kotiin jossa tuoksuu tuoreelle herkuille! :)

Edellissen kirjoituksen lukeneet huomaavat varmasti menkkojen loppuneen, ja pinnan palanneen! ;) Ihanaa!

On muuten myöskin ihanaa kun leivoksia voi tarjota uusille ystävilleen joita on saanut peräti 3 kpl tässä ihan muutaman kuukauden sisällä! Sekin onnistuu vielä "tällä" iällä! ;)

Haikeaa tässä taannoin oli se kun raivasin vauvan pienimmät vaatteet laatikkoon ja päätin myydä ne! Haikeinta oli se kun eräs tuttava osti ne KAIKKI kerralla ja minä sain tyhjän laatikon takaisin! Se olikin siis totta, eikö meille todella enää tulekkaan pientä valvottavaa hurmaavaa nyyttiä???!!! Oliskohan kuitenkin pitänyt säästää se molempien poikien tunne tärkeä nhl-body???