Ja tämä äiti on...

Joskus, on niin väsynyt olo, tekee mieli laskea sataan ettei joko itke, huuda tai heitä takkia naulaan! Kitinä, itku, vinkunat ja se ettei saa hetkeäkään istua rauhassa, tuntuu joskus niin pahalta ettei sanotuksi saa.

Joskus, ei aina.

Nyt tuntuu siltä... Ja lomaan (siis miehen) on tasan 7 päivää, tunteja en ole vielä laskenut sillä vösyttää. Itku on niin lähellä, mutta niin kaukana ettei jaksa. Huudattaa, kiukuttaa.

Katse on nyt suunnattu kaikkiin ihaniin asioihin joita lomalla voi, saa ja tehdään!

En nyt saa aikaseksi mitään fiksua kirjoitettua edes tänne... Kunhan yritin purkaa oloa... Palaan paremmin jutuin kunhan tämä taas tästä.