Joskus kauan kauan sitten, noin vuosi sitten, ihmettelin kuinka kahden lapsen äidit säntäilivät ja olivat "levottomia" eivät paikoillaan pystyneet olemaan tai kaupungilla käymään... Itsehän onnistuis vielä kaikessa yhden kanssa! Ja aina on sanottu että "kun sulla on VAAN se yksi", ja miltä se tuntui, silloin! Nyt ymmärrän! Koko ajan saa säntäillä paikasta A paikkaan B, ja kahvin saa helpoiten juotua lämpimänä kun sen juo seisten... Koko ajan on sellaisessa stand by-tilassa. Illan tullen nauttii suunnattomasti kun saa olla vaan, möllötää teeveestä jotain ihan sama-ohjelmaa! Kun saa vaan OLLA!

Tänään tein saavutuksen, kävin yksin lasten kanssa ruokakaupassa! Siis wou! Me käymme kerran viikossa kaupassa, joten ostettavaa on paljon... Yhden kanssa hyvin helppoa, kahden kanssa hieman haastavempaa... Kaupungilla kävin kerran yksin lasten kanssa, kun oli pakko. Autosta parkkihalliin saavuttuani muistin miksi en yleensä tee sitä yksin.... Esikoinen juosta viilleetti jo kohti ääretöntä...

Olen yrittänyt  muutaman kerran miehelle selittää, että kun koko päivän on valmiina pojille, niin illalla haluaa usein vain olla. Ei mitään ajateltavaa, tekemistä, puuhaa... Vain olla... Kyllä hän sanoo  ymmärtävänsä, mutta ei sitä oikein voi ymmärtää jos ei kokeile... Unia täysi yö putkeen, viimeks puoli vuotta sitten! Sitäkään ei voi sanoin kuvailla. Varmasti saisin mennä yöksi sohvalle, mutta ei äiti (ainakaan minä) voi yhtään ääntä kuulematta ja siihen heräämättä nukkua! Mies voi kääntää yöllä kylkeään ja aloittaa kuorsaamisen nanosekunnissa, minä en! Jos vauva valvoo, äiti valvoo, kiitos lienee hormonien!

Onneksi ollaan varmasti jo voiton puolella, lapset kasvaa nopeaa vauhtia ja pian murheet ovat ihan toiset!

P.S On valtavan hassua ja ihanaa kun juuri olet nukuttanut lastasi vaikka puolituntia ja kun vihdoin saat sen nukkumaan, jäätkin tuojottamaan jokaista ihanaa hiussortuvaa, ripsiä, nenää, huulia, poskia.... Ja mieli tekisi pussata, halata ottaa syliin! Viisi minuuttia sitten mieli oli pyykeissä tai kupissa kahvia! :)