Heti alkuun sanottakoon, että on aivan ihanaa että on mies joka välittää ja osaa ilmaista rakkautensa, älkää siis käsittäkö väärin!

Sitä haluaa vaan tarjota niin suurta rakkautta lapsilleen, että ei aina jaksaisikaan jakaa itseään miehelleen! Pusut, halit ja hellyys tulee päivän mittaan (parhaimpina päivinä, jolloin pinnakin on suht pitkä) jaettua lapsilleen niin hyvin, että kun mies palaa töistä ja tahtoo mahdollisesti halata, pussata ja olla hetkessä hetken, tekeekin mieli napata itsensä irti ja siirtyä esimerkiksi pyykin nostoon koska sen saa vihdoin tehdä yksin! Ja kun lapset on saatu nukkumaan, nuorinkin hetkeksi omaan sänkyyn, tekeekin yllättein mieli katsoa hetken teeveetä ihan rauhassa ja nauttia ohjelmasta jossa aivonystyrätkin saavat nollata itsensä! Aikaa ja voimia ei yksinkertaisesti aina tunnu riittävän, lapsille, itselleen ja vielä parisuhteelle! Ja taas, ei saa käsittää väärin; toki on hetkiä kaksin, ja hellyyttä, mutta liian usein sitä huomaa irtautuvansa mielummin kun takertuvansa! No, kohta aikaa on riittämiin, ja lapset ei enää istu sylissä, eikä anna antaa pusuja....

Aikansa kutakin, nyt eletään "pienten lasten" aikaa... Ja sillä en tarkoita sitä että pitäisi tyystin unohtaa oma aika ja parisuhde, ne vaan tulee hitaampana perässä jos ja kun aikaa jää... :))) Enkä valita, on ihanaa pusutella maailman ihanimpia lapsiaan!!! Niin ja tietenkin sitä miestään! :)