Kuinka voikaan olla mahdollista että molemmat lapset on vauvasta saakka huonoja nukkumaan??!! Kuinka kateellinen olenkin nyt niille joiden vauvat nukkuu muutaman viikon ikäisestä läpi yön, syömättä, kakkaamatta, kitisemättä ja vieläpä omassa sängyssä! Jossain vaiheessa luovutin koko toiveet siitä että ehkä tämä juniori nukkuisi hyvin, ja siitä että jaksaisin nukuttaa joka syötön ja kitinän jälkeen vauvan omaan sänkyynsä. Ajattelin mennä sieltä mistä aita on matalin ja nukkua edes sen verran kuin suinkin mahdollista ja antaa vauvan nukkua vierellä...

Tänään taas kun huonoja öitä on hyvin monta takana, niskat on jumissa ja päätä särkee 24/7, tuntuu että missään ei enää ole mitään järkeä. Sanat ei kulje loppuun ja mitään fiksuakaan ei jaksa tehdä. Sitten ärsyttää kun asioita jää tekemättä...

Ja juu, mies kyllä mielellään valvoisi koko yön ja hoitaisi, mutta kun tämä junioiri on päättänyt että hänhän ei pullosta juo!

Niin mielelläni nauttisin suurin siemauksin tästä vauva-ajasta, mutta kun väsymys on taas näin tapissaan niin nautinto on kaukana...