Usein, johtuen lienee hormoneista, menee ilta jos toinenkin murehtiessa mitä sitä tekee huonosti... Miksi en tänään laittanut nuorimmaista ulos nukkumaan, nyt se ei saanut raitista ilmaa tarpeeksi??? Miksi en tänään mennyt esim. puistoon tänään ollenkaan??? Miksi en lopettanut imurointia heti kun huomasin että toinen pyytää lukemaan kirjaa??? Siis, jos ei joku asia "oikeasti" mennyt huonosti tai tehty unelma äidin tavoin, siitä pitää ottaa stressi ja potea huonoa omatuntoa! Toisaalta olen ajatellut, lienee itseäni säästellen, niin että on tervettä pohdiskella omaa äitiyttään ja omia toimiaan, useinkin hyvin kriittisesti. Rohkenisin epäillä että jos ei osaa pohdiskella tekemisiään, ei välttämättä huomaa/näe parannettavia asioita... Tästä aamulla erään äidin kanssa keskustellessa, sain asiat paremmin selitettyä, nyt ne lukee kirjaimina ihan hassusti.. Mutta pointtina se, että onko olemassa hyvää äitiä (siis jokainen äitihän on se paras omalle lapselleen, USEIN), joka ei koskaan potisi huonoa omatuntoa jostain asioista??? Ja erityisesti jostain ihan hännättömästä jutusta, ottaen huomioon että on äitejä jotka esim. lyövät tai tekevät muita oikeasti kauheita asioita lapsilleen.... Monta asiaa varmasti voi oikeasti tehdä paremmin, mutta tuskin on tarkotus unohtaa sitä että äitikin on lopulta vain ihminen ja ihmisetkin tekevät erheitä! !! Vaikka supersankarin voimin osaakin puhaltaa pipit pois, juosta vauva tissi suussa nostamaan toista lasta pöntölle, hoitamaan kodin samalla kun hoitaa kaksi lasta pukeisiin ym ym ym.... Lapsillekkin lienee ihan hyvä tottua siihen että asioissa voi poiketa, asioita voi muuttaa ja tehdä aivan eritavoin!