Jos aamulla tuntuu jo siltä että pinna ei ole parhaimmillaan, eli hermoa kiristää ja sitä rataa, ei kannata jäädä kotiin! Se ei helpota päivää tippaakaan, päin vastoin, se tekee siitä vieläkin kamalemman! Kuinka monta kertaa päivässä voikaan katsoa kelloa?? Ja kuinka monta kertaa päivässä tuntuukaan siltä, että työssä käyvä ihminen pääsee ehkä hieman helpommalla???

Päivää ei pelastanut sekään kun nukutin huutavaa rakasta vauvaani vaunuissa pihalla päätäni pudistelle, rakas esikoiseni kuljettaa äidille kukkia, kukkia jotka olivat kevään kaksi ensimmäistä ja ainutta kukkaa puutarhassani. Huomatkaa olomuoto olivat! Pienen keskustelun kävimme saatuani juniorin nukkumaan...

Päivää ei myöskään pelastanut se, että olemme juuri olleet kolmisen kuukautta päivä kuivia esikoiseni kanssa, kuinkas ollakkaan heräilevän kiukkuisen juniorin ärinöiden keskellä päättää pissa luikahtaa suoraan haalariin! Argh, ja puuh...

Toisinaan vaan on päiviä ettei mikään tunnu hyvälle, kaikki kiristää pipoa ja tuntuu raskaalta... Silloin hoitomuotona hyväksi todettu on: ovesta ulos heti kun isäntä astuu taloon, mars shoppailemaa ja kampaajalle! Aah, mikä helpotus, nyt jaksaa taas!

Kotiäidin elämä on  ihanaa, joskus raskasta, mutta ihanaa... Päivääkään en silti vaihtaisi pois!