Koittaa jälleen sunnuntaina... Ihanaa kun meitä äitejä muistetaan yhtenä päivänä vuodessa oikein kunnolla ja ihanaa muistaa omaakin äitiä ja miksei mummoa ja anoppiakin oikein kunnolla. Mutta, onko äitienpäivä menettänyt vähän sekin makunsa, ainakin osittain... Lahja onkin nykyään hienompi mitä isompi ja mahtavempi, kalliimpi tai arvokkaampi??? Vaikka vielä tehdään päiväkodissakin se lahja sille äidille omin pikku kätösin, niin silti siihen aina ostetaan lahja lisäksi.... Ei siinä siis mitään vikaa että äitiä muistetaan, mutta voitaisiinko muistaa vaikka vähän useammin???

Lehdet pursuaa mainoksia, hajuvesiä, hierontoja, hemmotteluja, koruja..... Ihanin (ainakin itse saamani) lahja on mielestäni kortti jossa on esikoiseni käden ja jalanjälki, se ensimmäisen äitienpäivän lahja! Se istuukin paraatipaikalla olohuoneessa kehyksissä! Voisiko jokainen äiti saada vaikka kerran kuukaudessa oman hemmottelun kylpylässä, hieronnassa tai kampaajalla???

Ruokikin, sekin on mainostettua tavaraa, lounas siellä, lounas täällä.... Mielestäni ihaninta on istua oman pöydän ääreen syömään lasten ja miehen kanssa, mielellään miehen tekemää ruokaa, rakkaudella! <3 Ei lounas ravintolassa, jossa saat istuttaa uhmakasta kaksi vuotiasta, yrittää syödä nautinnolla, kuitenkin kiirehtien ettei kuopukselle iske nälkä ennen koti ovea! No joo, se oli ehkä pahin skenaario, mutta silti... Ennemmin nautin kotona, vaikka usein käymmekin joko lasten kanssa tai ilman ravintolassa, silti taidan enemmän nauttia kotona syömisestä...

Miksi äitiä juhlitaan vain kerran vuodessa?? Mehän teemme töitä enemmän kuin kukaan työntekijä missään verollisessa työssä koskaan! Eikö äideillä voisi olla vaikka joka kuun viimeinen sunnuntai? Äiti nukkuu pitkään, saa aamiaisen sänkyyn, ihania kukkia tarjottimella ja suukon otsalle! Kuulostaa luksukselta!