Sellainen on meidän vaavi! Näin kauniisti sanottuna... Siihen kun lisätään sanavalmis kaksi vuotias uhma, niin avot! Ihanaa kun vauva nauttii äidin sylistä ja veljen huomiosta, mutta mukavaa olisi jos vauva viihtyisi myös itsekseenki... Vatsallaan on kiva köllötellä toki lattialla mutta kun eteenpäin ei pääsekkään niin itku on valmis! Yksi lelu jaksaa kiinnostaa tasan muutaman minuutin, sitten menee taas hermo... Uni, voi, se ei tulekkaan hetkessä... Eikä ilman huutoa, aina pitää hetki huutaa ihan vaikka muodon vuoksi... Autossa, vaunuissa ja sylissä...

Esikoinen se jaksaa hurmata laajalla sanavarastollaan, aina keksii kyllä oikeaan paikkaan oikeat sanat! Ja kaikki on tyhmää!!! Tänäänkin oli tyhmä päivä! Sitten kun hetken yrittää istua, lukea vaikka kaikki lukemista odottavat lehdet, niin varmasti huomiota kaivataan juuri silloin...

Oma aika, sitä tulee harrastettua aivan liian harvoin... Joskus on väsynyt, joskus haluaa vaan olla, ja joskus ei saa vaan aikaiseksi lähdettyä... Sitten kun sitä saa lähdettyä niin ihmettelee miksi sitä tekee aivan liian harvoin!!!??? Äitinä sitä on aina jollekkin valmiina ja jonkun käytettävissä... Äitinä sitä onnistuu aina tekemään kaikki parhaaksi lapsilleen, ja sitten kun aikaa jää niin loppu jää itselleen, jos jää... Yritän joka aamu laittaa tukkaani, ja meikatakkin vähän sekä katsoa että päälläni on muutakin kun puklua, mutta se on silti sellaista kiireistä ja mahdollisimman nopeaa... Pitäisi muistaa että kun itse voi hyvin, voi ulkoisesti hyvin ja jaksaa paremmin lasten kanssa... Äiti on kuitenkin ihminen ja nainen kaiken sen äitiyden lisäksi, ei jälkeen!