Kuinka ihanaa, kaksi vuotias ja U H M A! Ipanapa levyn Kunigas ei sopii hienosti meidän perheen arkeen! Päivä alkaa sillä että kuulee mitä ei saa tehdä, "älä", "ei", "en".... Äiti on milloin tyhmä, milloin tylsä....  Kaupassa tai kerhossa tulee joskus katsottua miten toiset pärjää uhman kohdatessa, itsehän tekisin usein tietenkin toisin ja saisin lapset tolpilleen, mutta sitten kun on sen oman lapsen vuoro, ainoana on enää mielessä kuinka ihmiset katsoo ja arvostelee... Totuus on että usein ihmiset ajattelevat että ompa ihanaa kun muillakin (näin minäkin usein ajattelen...), tai että ei uskalla katsoa koska tietää miten ärsyttävää on kun joku tuijottaa!!! Keinojahan on monia, usein heitän huumoriksi ja lekkeriksi, rajat toki pitäen, usein olen huomaamatta ja sivuutan koko asian, joskus uhkaan jäähy penkillä tai jollain muulla keinolla. Lahjontaa voisin myös suositella, xylitoli pastillit, oi mikä keksintö!!

Äidilläkin on oikeus olla kuningatar ei joskus! Huonosti nukutut yöt, hormonit, huono päivä... Miksi meidän pitää kantaa huonoa omatuntoa siitä että mekään ei jakseta aina vain hymyillä ja olla! Äidinkin on oikeus olla vaikka hetki vain hiljaa ja möksöttää. Tai mitäs jos äitikin juoksee karkuun kun pitöisi pukea päälle??? Tai huutaa keskellä olohuoneen lattiaa??? Mikäs sen huvittavempaa kun katsoa hassua äitiä, johan siinä jo molempia naurattaa!! :D